CMX "Langennut valo" |
Kerran, ajan kainalossa meille valon kev�t kajasti. Niityn yli, kasteen, juostiin, piilouduttiin tummiin lehtoihin. Kerran, ajan kainalossa tuulet, pilvet meid�n kansaamme, kun kantoi aatteet ylv��t, salaisuuden syv�t vuot. Valomuurin tuolla puolen nopeuden kantamattomissa asuu tyhjyys, joka meid�t yhdist��. Todellisuuden harmaat huoneet, hyl�tyt tilat ja rautaiset tiet, kaikki kylmyys, joka meid�t voi mets�st��. Kev�t, jossain, sin� siell� kuulet raskaan veden pauhun. Ootat v�rit, tuoksut palaa, kuljet pihaa mielin ankarin. Mutta kev�t ei pukahda sanaakaan, myrtit, laakerit varisee eiliseen. Sin� aattelet kaiken loppua, syksy�, pimeit� et�isyyksi�. Valomuurin portin p��ll� kasvot pakotetut metalliin, niiden ilmeess� tyyneys ��ret�n. Niiden ilmeess� pronsisessa, vaihtumattomassa, vieraassa kaikki kauhu joka jatkuu aina vaan. Mutta se on unta, unta vaan, kaikki unta t��ll� kaukana, kaiken lohdun tuolla puolen, kauneuden rannoilta karkotettuna. (2x) Siis kun neuvoston joukosta vanhimmat minut tahtoivat alistaa kokeeseen otin teht�v�n vastaan ja katosin heid�n kauneimman laivansa kannella. Lyric from www.lyricmania.com |