patosivat t�m�n joen, kun olin viel� pieni
pienenpieni syntym�t�n, piste solujen saatossa
merkkin� siit� arpi t�ss� ja kaulalla linnunhammas
k�dess� sauva sile� puuta ja silmiss� pitk� katse

Kerto:
virtaan alkuvesien
heitt�ydyn ja kuljen
aina virran mukaan
alas vesiin l�mpimiin
kohtuun merten vanhain
kehtoon vuoksien
eik� padottua t�t� vett� saa

luona hiljaisten koskien, luona siipien iskun
kurotan kohti veden pintaa, kurotan p�in y�taivasta
joka on niin syv� t��ll�, sinne ei parane pudota
koettaa hyv�� onneaan
kosken voimaa vastaan

tulee aamu taaskin
valon kehr� kiert�� kiven
jos kohta varjot lankee
lankee ne jotta valo n�kyisi
paremmin kirkassilm�n
katsoa kauneutta
koreutta maanpiirin humalluttavaa

Kerto