Johanna Kurkela "Marmoritaivas" |
Tied�n, ett� en ole ainut, jolle t�ll� tavalla k�y, ett� toinen on l�hell� aivan, sitten h�nt� ei en�� n�y Nyt on vuoteeni liian suuri, niin j��t�v�n kylm�kin ja syd�nt� ymp�r�i muuri kive�kin lujemmin T�n� y�t� marmoritaivas kaartuu kattona ylle maan, kuun valon ja pilvien leikki sit� katsella nyt yksin saan Tuo hajonnut marmoritaivas valon huoneeseen valtoimenaan, olet poissa vierelt�ni, muttet syd�mest�in milloinkaan Tunnen yh� k�tesi painon ja voin kuulla ��nesikin ja jos suljen hetkeksi silm�t, on kuin kanssas taas olisin Vaan kun katson n�en aution huoneen ja k�tes on peitto vaan, n�� harhat kuin viini� juoneen sua saa taas kutsumaan T�n� y�t� marmoritaivas kaartuu kattona ylle maan, kuun valon ja pilvien leikki sit� katsella nyt yksin saan Tuo hajonnut marmoritaivas valon huoneeseen valtoimenaan, olet poissa vierelt�ni, muttet syd�mest�in milloinkaan T�m� ik�v� on sellainen, ett� t�llaista kokenut ole en se on syv� ja jotenkin lopullinen Se painaa ja sattuu ja puristaa, mutta kenties joskus on helpompaa T�n� y�t� marmoritaivas kaartuu kattona ylle maan, kuun valon ja pilvien leikki sit� katsella nyt yksin saan Tuo hajonnut marmoritaivas valon huoneeseen valtoimenaan, olet poissa vierelt�ni, muttet syd�mest�in milloinkaan Lyric from www.lyricmania.com |