Nyt joka ikisen� aamuna piru p��si p��ll� tasapainoilee,
r�nt�sateessa pururadalla niskavilloissa tempoilee,
ja nuoruus menee,
vanhuus tulee,
kauas kaikki muu karata saa,
vaan joka talvi, kev�t, kes�, syys
palaa syyllisyys.
Joka talvi, kev�t, kes�, syys
palaa syyllisyys.
Ja pyyt�� syyllisyys:

"tule t�nne synnin suden luo,
syyllisyyden musta malja juo."
"Ei, en tule, pahasta puhdas oon!"
"Siisp� puhallan ja puhkun itsetuntosi kumoon."

Tarhan pihamaalla pienokainen.
Kovin viaton,
r�k�nokkainen,
kiikkuu
eik� aavistaa saata,
kuinka suuri voima liikkuu,
nurkan takaa sinua tarkkailee tuo
ja mustaa maalia juo.

Se tulee tuttavaksi t�n��n,
et toisin p��tt�� vois.
Se p��tt��, milloin tulee,
eik� l�hde pois.
Nurkkiin nukkumaan kipuaa,
mustaa maalipurkkia kuljettaa,
ja juuri kun kaikki oli, kuten pitikin olla
se suhersi sein��n: mit�p� nolla?

Nyt joka ikisen� aamuna piru p��si p��ll� tasapainoilee,
r�nt�sateessa pururadalla niskavilloissa tempoilee,
ja nuoruus menee,
vanhuus tulee,
kauas kaikki muu karata saa,
vaan joka talvi, kev�t, kes�, syys
palaa syyllisyys.
Joka talvi, kev�t, kes�, syys
palaa syyllisyys.
Joka talvi, kev�t, kes�, syys
pyyt�� syyllisyys.

"tule t�nne synnin suden luo,
syyllisyyden musta malja juo."
"Ei, en tule, pahasta puhdas oon!"
"Siisp� puhallan ja puhkun itsetuntosi kumoon."

Sill� syyllisyys kuuliaista rakastaa,
se voimaa vammoistamme ammentaa,
pian niist� pes�� rakentaa:
viereen tuvan
valmistuvan jo n�en
huoneet vierasv�en
kunnes tuikkaat talonsa alle tulen hyv�n,
sen huomaat h�mmentyv�n.

Nyt joka ikisen� aamuna piru pihalla vihaansa viuhtoo vaan.
R�nt�sateessa, p�� kohmeessa kauhoo lunta ikkunaan.
Tulkoot irveet, pilkkakirveet,
haavaa ei ne tehd� voi,
kun vaikeroi viluissaan syyllisyys
ja varjoissa vaanii,
siell� sinua se osoittaa,
vaan kulkee karavaani,
tavoittamattomiin taivaltaa.
J�� hyv�sti, syyllisyys.